Lahjuksia vauvoille

Paapiin Reppunallejen tilkut tuhosin pieniin vauvan asusteisiin. Myssy on ommeltu Ottobren ilmaiskaavalla ja näyttää malliltaan aika hauskalta. Toivottavasti istuu hyvin myös pienen vauvelin päähän! Kuolahuivi on tehty tällä kaavalla. Huivin yläkappale on alakappaletta isompi ja jää pussille. Seuraavaan versioon voisi pussitusta tehdä tosin enemmänkin! Pienet tumput on ommeltu mutulla ja toivottavasti ovat passelin kokoiset.

Toiselle pienelle ihmiselle vein tuliaisiksi Pehemiän Babushka roses -trikoosta ommellun kesäbodyn (Soma, Ottobre 1/2013). Nippanappa sain osat leikattua lopusta kankaasta, kun oikein tarkkaan asetteli ja kikkaili langansuunnilla. Ja tulihan tästä niin kaunis!

Pääntien muokkasin Sausage dog -bodyn mukaan.

Oi voi, ihanaa vaihtelua ommella pienille ihmisille, kun oma typykkä on muka jo niin iso. ;)

Kesävaatetta

Kyllä oli omituinen olo näitä kesävaatteita pari kuukautta sitten ommellessa räntä- ja lumisateen keskellä, mutta kylläpä se kesä on ilmeisesti tulossa tänäkin vuonna! :) Ja toivottavasti sen verran lämpimänä, että on lyhythihaisillekin tarvetta.

Miiinullekko-blogista bongasin kivannäköisen toppimallin (Ottobre 3/2012), jota halusin testata tytön kesävaatteisiin. Malli on ihan huippukiva ja näihin saa hyvin käytettyä pienempiä tilkkuja, mutta kokoluokitus on hassun pieni. Kokoa 80 käyttävälle tytölle tein kokoa 92 ja lisäsin vielä helmaan useita senttejä. Eikä ole lainkaan liian iso!

Paapiin Siiri ja Myyry -trikoo on Majapuulta, Waterlily-trikoo Metsolan palalaarista ja pilkkutrikoot Eurokankaasta. Topin hihat on niin hauskan malliset, että samalla kaavalla huvittaisi tehdä myös kesämekkoja!

Näiden ja muiden teepaitojen kaveriksi ompelin parit vajaamittaiset housut:

 Raitapökät on tehty perinteisesti Ottobren Summersea-kaavalla.

 Wiljamin puodin kangaspaketin mukana tuli harmaata pilkkutrikoota juuri sen verran, että sain siitä ommeltua röyhelöpyllycaprit. Kavunvaraa taisi tosin lipsahtaa sen verran, että ovat caprimittaiset vasta ensi vuonna, huoh...

 Röyhelöpylleröt on ommeltu Ottobren Little houses -kaavalla.

Siinäpä nämä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Nyt vaan odotellaan niitä kesäkelejä, jotta nämä ja muutamat muut hepenet pääsevät tositoimiin! :)

Äitienpäivän ruusut

Tänään käytiin viettämässä äitienpäivää oman (tietysti maailman parhaan sellaisen) äitini luona. Tytön kanssa saatiin vähän samistella uusissa ruusumekoissa! :)

 Täydellisen ihanat Babushka roses trikoot on tilattu Pehemiältä. Pitkästä aikaa sellainen pakko saada hinnasta huolimatta -kangas ja kerrankin raskin tilata niin, että riitti ihan kellohelemaan! :)

 Oman mekon ompelin ruskamekon pohjalta ja ompelukurssilla sain apua puolikellohelman kaavan piirtämiseen. Kaula-aukon huolittelin alavaralla. Hihojen pituutta pähkäsin ja pyörittelin (hihaton/lyhyt hiha/pitkä hiha) ja lopulta päädyin 3/4-hihoihin, kun kerrankin kangasta riitti. Kaulaani laitoin päivän teemaan sopien omalta rakkaalta mummaltani aikoinaan saadun ruusukuvioisen kelloriipuksen.

Tästä mekosta tuli kyllä aivan ihana ja aika juhlavakin. Ainoana miinuspuolena mainittakoon, että tämä mekko päällä tulee vähän väliä väistämätön tarve pyörähdellä helmat hulmuten! :)

Ja ihan vaan koska mulla on ihana pieni typykkä, ompelin myös "pari" kokoa pienemmän hellohelmaisen mekon turkoosipohjaisesta kankaasta.

 Mekon kaavan pohjana on edellisessä postauksessa esitelty peplum, johon vain pidensin helmaa. Tässäkin on 3/4-pituiset hihat. Täydellisen sävyinen resori on peräisin oman mummini kaappien kätköistä. Aamulla huomasin, että mekon helma on vielä huolittelematta ja surautin siihen hätäpäissäni rullapäärmeen. Täytyy kuitenkin leikata rullapäärme pois ja ommella tilalle taite, koska nyt helma lähtee rullautumaan rumasti ylöspäin.  

Ruusumekko taisi olla myös kohta puoltoistavuotiaan mieleen, koska kellohelmassa on hyvin tilaa esim. kiipeillä!

Hyvää äitienpäivän iltaa kaikille äideille ja isoäideille ja isoisoäideille ja isoisoisoäideille! :) Lämmin halaus myös heille, jotka omasta tahdostaan huolimatta eivät vielä ainakaan tänä vuonna saaneet viettää äitienpäivää.

Kesäisempiä ruskamekkoja

Jatketaanpa nyt sitten valitulla linjalla eli lissää ruskamekon kaavan pohjalta surauteltuja kolttuja höystettynä peilikuvilla. Jotta edes vähän mielenkiinto säilyisi, niin nämä ovat sentään hihattomia versioita!

Raitamekon ompelin Eurokankaan palalaarista löytyneistä kankaasta. Mua tulee varmaan ikuisesti kiehtomaan musta-valkoiset vaakaraidat, siitä ei pääse mihinkään. (Sen sijaan vaatteiden silittäminen ei kiehdo lainkaan, kuten kuvasta näkyy! :D)

Ompelin mekkoon väärään langansuuntaan leikatut paikkataskut. Tukikankaasta huolimatta nuo on vähän tuommoset lerpukkeet kankaan luonteesta johtuen. Muutenkin tuo kankaan rypistyminen ärsyttää, mutta jospa tätä nyt tulis ainakin kasvimaalla käytettyä. ;) Alemmassa kuvassa demonstroin ilmeisesti vielä helman muotoa.

Toisen hihattoman kesämekon ompelin Paapiin Jussi-kuosista.

Mekko on ihan perus pussihelmamekko. Vähän harmittaa tuon paksuimman valkoisen raidan kohdistuminen rinnuksiin, koska se näkyy ikävästi läpi. Pään- ja kädentiet huolittelin tällä kertaa Mumintalon ohjeella. Ohje tuli kuin tilauksesta, koska olin pähkäillyt tämän mekon pääntietä: framilonilla kääntäen olisi tullut liian huomaamaton, mutta perinteisellä resorikanttauksella taas liian jykevä. Nyt tuli juuri sopivan särmikäs!

 Tungen tähän samaan postaukseen vielä Jussi-trikoon jämistä tytölle ommellun pienen Peplum-paidan 3/4-hihoilla:

Sain kaavan ompelukurssilta (Ottobren 1/2015 Peplum pienennetty kokoon 80) ja tämähän on vallan loistava kaava pienten kangaspalojen hyödyntämiseen! Sovituskuvaa ei valitettavasti ole, mutta uskotte varmasti sen olevan käyttäjänsä päällä aivan äärimmäisen söpö. :)

Ruskamekko x3

Aiemmin olen ommellut oikeastaan kaikki omat mekot omien mittojen mukaan muokatulla Onion2035-kaavalla. Pikku Piltin Ruskamekosta löysin kuitenkin ihan sellaisenaan vielä paremmin istuvan mekkokaavan, jota olen ehtinyt testata jo ainakin puolen kymmentä kertaa. 

Kaavaa piti tietenkin päästä heti ostamisen jälkeen testaamaan ja onneksi kotoa löytyi tarpeeksi pitkä pätkä Verson puodin ruskeaa helmitaulu-froteeta. Oon ostanut kankaan halvalla kakkoslaatuisena silläkin uhalla, että tiesin värien voivan levitä. Ja levishän ne. Muuten tämä on kyllä niin ihana, että oon siitä huolimatta kehannut ihan julkisestikin käyttää.

 Tän koeversion halusin tehdä kaavan mukaan ja ainoastaan helmaa lyhensin muistaakseni noin 5 senttiä. Suhtauduin kauluksen malliin aluksi kovin skeptisesti, mutta siitä tulikin oikeastaan ihan tosi kiva (ja talvella ihanan lämmin!). Jätin pois ohjeessa mainitun kaulukseen pujotettavan kuminauhan. Ohjeesta poiketen tein kauluksen kahdesta kappaleesta, jotta sain 1,5 metriä kangasta riittämään. Alla näkyvässä valokuvaustaiteen multihuipentumassa näkyy ehkä parhaiten kauluksen malli. Ensi talveksi voisin tehdä vielä toisen lämpimän ja mukavan joustofroteisen mekon.

Toisen mekon tein hirveessä hätäkässä ennen seuraavan päivän illanviettoa, koska apuaaah eihänmullatietenkäänolekertakaikkiaanyhtäänmitäänpäällepantavaa! PANIIKKI! Just näiden tilanteiden varalta on pakko pitää kohtuullista kangasvarastoa (yes sure) ja onneksi nytkin kotoa löytyi Verson puodista ostettua jemma-joustocollegea.

Alunperin leggaritarkoitukseen ostettua kangasta ei ollut kuin metrin pätkä, joten tästä tuli vähän erilainen versio ilman kaulusta ja pitkillä hiharesoreilla. Tovin sain taiteilla, että sain kaikki palat metristä leikattua, mutta onnistuin, hah! Hihat jatkoin täyspitkiksi Majapuulta tai Pehemiältä ostetulla raitaresorilla ja pääntien huolittelin alavaralla. Aluksi resorit teki mun mielestä kokonaisuudesta vähän liiankin raitaisen, mutta loppujen lopuksi olen alkanut pitää niistä. Helmakumppari on himppusen liian kireä ja olen nyt tässä tammikuusta asti vakavasti suunnitellut sen vaihtoa, mutta inspiraatio on vielä antanut odotuttaa itseään...

Kolmantena tein vielä tosi pirteän keväisen huppumekon kuviollisten leggarien kanssa pidettäväksi. Tähän versioon tein taskut ja vähän tuollaisen kietaisumallisen hupun. Taskuihin ja hupun vuoriin laitoin mustavalkoista raitaa. Molemmat trikoot ostin Koot.fi-verkkokaupasta Kankaiden yönä.

Siinäpä teille ruskamekko poikineen! Mikä oli sun suosikki? Voin kyllä todellakin suositella kaavaa, josta saa helposti muokattua monenmoista mekkoa. Malli on yläosasta ja hihoista kivan tyköistuva ja helma on mukavan muhkea. Ja mää nyt vaan tykkään pussihelmaisista mekoista, jotta ei ihan niin helposta vilku ylimäärästä lattialla lasten kanssa konttaillessa! :) Pikku Piltin verkkokaupasta on muuten ostettavissa myös imetysluukullisen mekon kaava. Kunhan tyttö vielä vähän kasvaa, niin täytynee ostaa myös lasten mekkokaava, josta löytyy koot 86/92-146/152.

Takkimekko

Tänään on tapahtunut ennenkuulumaton ryhtiliike, kun sain kuvattua vinon pinon omia mekkoja. Tyylikkäästi peilin kautta tottakai! ;)

Esitelläänpä ensimmäisenä Verson puodin paratiisin puutarha joustocollegesta ommeltu takkimekko.

Kaavan pohjana käytin Onion 2035:sta. Tein etu- ja takakappaleet ilman poikkisaumaa ja eteen lisäsin pitkän vetoketjun. Taskut jaksoin tehdä. Ja hupunkin toki. Loppujen lopuksi tästä tuli hyvin paljon Verson puodin kotimekon mallinen, vaikkei se tarkoituksena ollutkaan. Sen sijaan tarkoituksena oli oppia tekemään alavarat (tsek!) ja saada ihana mukavuusvaate, jota voi kesämpänä käyttää myös takintapaisena. Juuri sellaisen vaatteen myös sain. Sehän se tässä ompeluharrastuksessa onkin parasta.

Eikä mua edes ihan hirveesti häiritse kupruilevan vetoketjun luoma vauvamahailluusiokaan. Onpahan tutuilla spekuloitavaa! ;) (Spekulointi on siis turhaa, ettei kellekään jää epäselväksi.) Hieman kyllä harmittaa kankaan haalistuminen pesussa, mutta näin se vissiin tuppaa mustakuvioisten kankaiden kanssa menemään.

Seuraavassa postauksessa on luvassa muutamat ruskamekot, pysykää linoilla! :) Kivaa viikonloppua!

Tikkitakki

Hyvää tiistai-iltapäivää! :) Alkuvuodesta tein ompelukurssilla tytölle tikkitakin, koska halusin samalla opetella ompelemaan kokonaan vuoritetun takin. Takin ompelu olikin varsin yksinkertaista ja työnjälki siistiä, kun ompeluun sai tarvittaessa neuvoja ja vinkkejä. Todennäköisesti kotona yksin pähkäillessä hiharesorien ompelua olisi saattanut lennellä jokunen rumasana, mutta kurssilla takin ompelu sujui leppoisasti. Silloinkin jaksoi vielä naurattaa, kun tajusin ommelleeni takkiin umpivetoketjun... Onneksi huomasin sentään ennen vuorin kiinnittämistä! :D

 Takin kaavan alkuperästä en ole varma, mutta luulisin sen olevan joku Ottobren takkikaava. Minusta malli muistuttaisi ainakin Tinttiina-takkia? Koko on noin 86, mutta käännettävien hiharesorien ansiosta se passaa jo hyvin käyttöön. Marimekon puuvillan ostin alesta juuri tätä tarkoitusta varten. Vuorin punainen tikkikangas on peräisin Eurokankaasta, ja resorit ja vetskari on ostettu Metsolasta.

 Sovituskuvassa neitillä on päällä äitinsä vanha hattu ja lapasetkin ovat ilmeisesti jo kolmannella sukupolvella käytössä. Kyllä se suomalainen käsityö vaan kestää. ;)

Oli kyllä mukavaa vaihtelua ommella välillä joustamatonta kangasta ja tästä rohkaistuneena on valmistunut jokunen muukin puuvillainen ompelus. Niistä toivottavasti lisää myöhemmin!

Jumpsuitit kevääseen

Varsinkin kotioloissa tykkään käyttää tytöllä haalareita (tai jumpsuitteja, miten vaan), koska ne on niin näppärä vetäistä aamulla päälle. Myös viime kesänä totesin ne varsin passeleiksi lämmikkeiksi viileämpinä kesäpäivinä, eikä hiekkalaatikollakaan hiekkaa eksy ihan niin monesta raosta vaatteiden sisälle. Tässä kevään korvalla oli korkea aika paikata vaatekaapin haalarivajetta.

Moelmmat haalarit on tehty Ottobren Villikko-kaavan pohjalta. Vihreän haalarin ompelin Pikku Piltin ylläripaketista löytyneestä joustofroteesta, jonka kanssa olen hetken kriiseillyt, koska mähän en teoriassa tykkää vihreästä. Mutta käytännössä näköjään tykkään! Tästä tuli nimittäin aika herkku etuosan hassusta kuviokohdistuksesta huolimatta. Kovasti meinasin tehdä kokonaan vuoritetun haalarin, mutta lopulta vuoritinkin vain hupun Metsolan joustofroteella. Ompelin haalarin sivusaumattomana.

Mannekiinilla oli pikkasen meno päällä, mutta ehkä tästä "sovituskuvasta" saa jotain selkoa haalarin mallista. Haalarit nähtyään mies meinasi, että sopivat aikaisintaan tytön mennessä kouluun! Onhan 86-koon haalareissa toki reilusti kasvun- ja kutistumisvaraa, mutta pitkien resorien ansiosta pääsevät jo käyttöön. Ensimmäisen pesun jälkeen ovat todennäköisesti jo ihan hyvät.

Toisen haalarin tein Verson puodin sokerihiiri-joustocollegesta. Myös tähän versioon tein pitkät resorit hihoihin ja lahkeisiin.

 Sopivan pituinen rengasvetskari löytyi valmiiksi laatikosta. Harmittaa, etten ostanut näitä taannoin kahta enempää, kun maksoivat Metsolan alessa euron kappale!

Nyt sitten tulikin vähän muuttujia matkaan, kun neiti on juuri keksinyt miten siistiä on avata vetoketju ja riisua haalari pois. Saa nähdä pysyykö haalarit hetkeäkään päällä! :)

Hurmuri- ja paratiisi-mekot

 Maailman laiskin bloggaaja tässä terve! Ommeltu kyllä on, mutta kirjoittelu jäänyt tyystin. Viimeisimpänä syynä hukassa oleva kameran johto. Äiti sitten ihmetteli, että miksi en laita kameran muistikorttia suoraan koneeseen. Niinpä, ei tullut mieleen.

Kuvien laatukriteerit on nyt laskettu aivan maantasolle, kunhan saan kuvia ja tekstiä pitkästä aikaa suollettua! :) Eiköhän tämä tästä taas käynnisty!

Eli tytölle hupullisia mekkoja. Ensin Verson puodin Hurmuri-joustocollegesta. Tämä mekko päällä on esim. kiva leikittää kissoja:

Kuvissa mekkoa tai kangasta ei ole vielä pesty (hyi mua!) ja pesussa kutistui juuri sen verran, ettei enää ole näin ylipitkä. Kaava on muokattu peruspaidan kaavasta. Hihansuihin laitoin pitkät resorit, jotta mekko mahtuisi vielä syksylläkin.

 Mua jotenkin huvittaa nämä loppuun asti stailatut blogikuvat, tässäkin taka-alalla kuvausrekvisiittana mm. kaukosäädin ja pakastuspurkki. ;)

Hurmuri-mekosta tuli niin tykätty, että sain juuri ja juuri leikattua oman mekon jämäpaloista toisenkin huppumekon. Myös Paratiisi-joustocollege on Verson puodista. Kuvioiden kohdistukselle ei kyllä jäänyt mitään saumoja (heh). Menetin totaalisesti hermot nappilistoihin, joten tähän versioon tein kietaisuhupun.

Ja tästähän tuli vielä ihanampi kuin edellisestä! Pukemistilanteessa sain napattua pari "sovituskuvaa", kun toinen niin tosissaan pukee kaulahuivia.

 Ensin tästä näin...

...ja TADAA! Valmiina lähtöön!

Alimmassa kuvassa vilahtaa ompelemani tikkitakki, jonka hyvällä tuurilla saan joskus esiteltyä!

Talven villasukat

Villatakin lisäksi olen tänä talvena saanut neulottua kolmet villasukat kolmen sukupolven tytöille: äitille, itselle ja tyttärelle.

Viimeisimpänä valmistuivat kirjoneulesukat äidilleni synttärilahjaksi. Ohje on tuttu kolmen vuoden takaa (kliks) ja siitä lähtien on ollut tarkoituksena neuloa itselleni samanlaiset. Mikä siinä onkaan, että melkeen aina iskee kateus lahjaksi tehtyihin käsitöihin? Itselleni en edelleenkään sukkia saanut, mutta jollekin sentään. ;) Tällä kertaa tein sukkien varret hieman lyhyempänä. Seiskaveikat löytyivät valmiiksi jemmasta.

Oon mää tänä talvena kuitenkin saanut itsellekin uudet villasukat. Parsimista oottaisi varmaan kymmenet vanhatkin, mutta neulojan ratkaisu on tehdä mieluummin uudet - tottakai. Näissäkin lankana on 7 veljestä ja pöllösukkien ohje löytyi täältä. Helmet kiinnitin neuloessa, joten näissä sukissa oli vain vähän viimeistelyä eli kaksi langanpätkää per sukka, oi ihanuutta! Silmiksi olisi sopinut ehkä paremmin toisenlaiset helmet, mutta näitä löytyi tarpeeksi omista kätköistä. Sukat ovat olleet jo koko talven lähes päivittäisessä käytössä, joten eivät enää kuvaushetkellä olleet ihan parhaimmillaan...

Tyttärelle puolestaan neuloin yksinkertaiset ja tylsät mutta niin käytännölliset junasukat varastoista löytyneellä Novita Woolilla. Tällä kertaa taisin tehdä aivan ohjeen mukaan, ja ovat nyt juuri passelin kokoiset 1v2kk-ikäiselle naperolle. Kasvunvaraakin löytyy vielä. Junasukat on ilman jalkaa ihan höppänän näköiset, mutta istuvat kyllä pieneen lallerojalkaan täydellisesti.

Ja neljännet sukat on jo puikoilla! Ihanaa taas neuloa ja pitkästä aikaa koukuttaa itteään kaikkiin hömppäsarjoihin! :D

Vauvalahjoja

Lähiaikoina tuttavapiiriin on syntynyt uusia ihmisen taimia, joille olen saanut ommella pieniä vaatteita.

 Eräälle pienelle hurmaavalle pojalle tein Ottobren Villikko-kaavalla haalarin kokoa 68. Joustocollegea ostin taannoin Metsolan alesta, mutta en ole siitä aiemmin osannut ommella mitään. Tästä tuli kuitenkin aivan herkku! Miksei meidän vauvalla ollut tämmöistä?! ;) Myös hupun vuorin raitakangas on Metsolasta.

Toiselle hurmurille ompelin body+housut setin Majapuun kitara-trikoosta ja Pikku Piltin mustasta joustocollegesta (koko muistaakseni 68). Myös raitaresori on tilattu Majapuulta. Bodyn kaavana on Bert, jonka neppilista on siirretty olalle. Housujen kaavana on kestosuosikki Summer sea.

Pienelle tytöllekin pääsin ompelemaan. Paapiin ylläripaketista löytynyt vaaleanpunainen Sammalpolku-trikoo sopii mielestäni pienelle tytölle, joten siitä ompelin bodymekon (koko 62-68) Bert- ja Sausage dog -bodyjen kaavojen pohjalta. Kärpässienet sattuivat helman etukappaleeseen, enkä voinut vastustaa kiusausta tehdä mekon kaveriksi kärpässienileggareita Eurokankaan trikoosta. Leggareiden kaavana muistaakseni Ruusunpuna.

Kylläpä tämänkin kokoiset vaatteet tuntuivat jo pikkuruisilta oman tytön 80 senttisten vaatteiden rinnalla! :)

Loki-villatakki

Hyvää uutta vuotta (ehdin sentään toivottamaan vielä ennen helmikuuta)! :) Täällä on kyllä ompelukone hurissut ja pitkästä aikaa myös neulepuikot viuhuneet, mutta kuvausinto on  minimissään. Silloin tällöin napsin kuvia käytössä olevista vaatteista, joita en ole täällä vielä esitellyt, mutta pimeitä ja tärähtäneitä kuvia ei ole innostanut tänne laittaa. Ehkä yritän niitä kuitemkin blogiinkin päivittää, koska päivänvalon lisääntymisen myötä kuvat näyttävät vielä kamalammilta! :D

Karkelot-blogissa törmäsin toinen toistaan ihanampiin villatakkeihin, joten omallekin muksulle täytyi sellainen saada. Erityisesti yksi villatakeista oli niin mielettömän söpö, että täytyi ohjeen lisäksi apinoida myös lankojen värit. Ennen joulua päätin itsekin ottaa joulunajan rennosti ja kaivaa pitkästä aikaa neulepuikot esiin. Villatakista aivan ihana! Kunpa itsellänikin olisi yhtä pettämätön värisilmä!

Loki-villatakin ohje löytyy Ravelrysta. Tein pienimmän eli 2-vuotiaan koon mukaan hieman ohjetta pienemmillä 4 puikoilla ja villatakista tuli juuri hyvän kokoinen: sen pystyy jo nyt ottamaan käyttöön hihoja käärimällä, mutta luultavasti se mahtuu vielä ensi talvena. Näiden pakkasten aikana takki tulee todellakin tarpeeseen ja varmasti keväällä on ihana takin tilalta ulkona. Lankana käytin Dropsin Karismaa.

Sain huijattua tytön pysymään paikallaan "korurasiansa" avulla, koska sitä on niin kiva tyhjentää ja täyttää pinneillä ja pampuloilla. :)

Ensimmäisen kerran uskalsin neuloa villatakin pyörönä ja leikata lopuksi auki vetoketjua varten. Ompelin ompelukoneen suoralla tuplaompeleet vetoketjun molemmin puolin, leikkasin auki (jännitti!) ja virkkasin vielä langanpäät piiloon. Kerrankin jopa höyrytin etumuksen ja harsin vetoketjun - tosin ompelukoneen pitkällä tikillä. Hieman vetoketju jää kuprulle, mutta onnistui kyllä yllättävän hyvin! Kirjoneuletakkien neulontainto kasvoi pontenssiin kymmenen, kun ei tarvinnut tehdä kirjoneuletta tasona. Säästyin myös siltä kamalalta nappilistan neulomiselta ja nappien ompelulta, joka yleensä saa odottaa aika kauan inspiraatiota.

Nyt tekis mieli tehdä typykälle ainakin kymmenen villatakkia ja -paitaa, mutta jospa ensin neuloisin jotain muuta. Joka tapauksessa oli ihanaa löytää taas neulomisen ilo, joka viime vuoden aikana on selvästi jäänyt uuden ompeluharrastuksen jalkoihin.